Lähdimme risteilemään Caprille omalla "jahdilla" m/s Kettyllä, joka oli 34 jalkainen moottorivene (www.amalficharter.it) ja kipparina toiminut Manuelo tuli noutamaan meitä omasta rannasta, joten noin tunnin matka kohti Capria saattoi alkaa. Sivutimme Positanon edustalla olevat Li Galli:n saaret "Gallo Lungo", "La Rotonda" ja "La Castelluccia". Tarinan mukaan näillä saarilla asui seireenejä kuten Parthenope, Leucosia ja Ligeia. Tarina myös kertoo, että Odysseus laitatutti miehistönsä korviin vahaa, etteivät he kuulisi seireeneiden laulua, mutta sidotutti itsensä mastoon kuullakseen seireeneiden laulua. Valitettavasti me emme päässeet nauttimaan seireeneiden laulusta tällä kertaa. Nämä saaret Nureyev hankki aikoinaan omistukseensa ja missä hän myös asui jonkin aikaa.
Saavuimme hyvissä ajoin Grotta Azzurralle, jossa saimme odottaa jonkin aikaa ennen kuin soutajien päällikkö antoi luvan tulla hakemaan meitä siniseen luolaa - melkoista mafia touhua. Tämä viiden minuutin ilo maksoi 12,50 euroa per pää plus tippi soutajalle. Aija ja Ed tiesi kertoa, että iltapäivällä luolan edustalla on toivoton ruuhka ja tämän vuoksi he eivät päässeet käymään luolassa edellisellä viikolla. Luolan sininen vesi houkutteli uimaan, mutta valitettavasti se ei ole sallittua. Onneksi Manuelo vei meidät uimaan Crotta Verdelle ja saimme näin balsamia haavoille.
Tämä "pelastusvene" eli Riva Aquariva on ankurissa hieman itsään isomman jahdin vieressä, jonka venevajasta Riva oli näemmä otettu ulos herrasväkeä varten.
Uintireissun jälkeen jatkoimme saaren kiertämistä ja ajoimme Faraglioni kalliosaarille ja itse asiassa yhdessä olevan luolan "lävitse". Melko vaikuttavaa ja on vielä mainittava, että korkein saarista on noin 100 metriä.
Tämän jälkeen veneilimme Caprin satamaan, josta otimme taksin ylös Caprin kaupunkiin. Paikka on melkoinen turistirysä ja olimme jo etukäteen päättäneet, että viivymme noin 1,5 - 2 tuntia siellä. Pistäydyimme Maakravun kanssa erääseen "kämäseen" kuppilaan, jossa kehtasivat pyytää 0,3 Nastro Azzurrosta 7,5 euroa. Nyt Capri oli nähty ja onneksi olimme vuokranneet oman veneen, koska jos olisimme tulleet lautalla kuten useampi tekeen niin olisi voinut jäädä p:n maku suuhun.
Yllä oleva purjelaiva oli Maltalta, Caprin edusta oli täynnä toinen toistaan hienompia aluksia.
Matkamme jatkui kohti Marina del Cantonea, joka oli mantereen puolella, täällä päätimme lounastaa. Lounaspaikka oli hyvä, mutta makeinta oli se että vene ankkuroitiin lahdella olevaan poijuun ja josta ravintolan veneet hakivat asiakkaat veneiltänsä, muuten vastaavanlaisen sataman olen nähnyt Stoningtonissa. Huom. meitä ei siis tullut noutamaan carabinierit ;-)
Lounaan jälkeen kävimme vielä uimassa "omassa" rauhallisessa merenlahdella/pohjukassa, jonka jälkeen risteilimme rauhallisesti kohti kotia. Risteily jahdilla alkoi klo 8.30 ja päättyi 16.30. Amalfi Charter laskutti tästä 700 euroa ja en voi muuta kuin lämpimästi suositella, mikäli matkustajia on ryhmässä riittävästi.
Inkoon kunnalla on kaksi ulkoilualuetta saarissa, joista toinen on Östra långö, joka on pistäytymisen arvoinen paikka. Vaikka saarta ylläpitää Inkoon venekerho on saari "avoin" kaikille. Muutama poiju on helpottamassa rantautumista, näiden lisäksi saarella on "hutera" tynnyrilaituri. Makkaranpaistoa on helpottamassa grilli/nuotiopaikka, mutta puut tai hiilet kannattaa tuoda mukanaan. Hädän tullessa voi isommat tarpeet saarella hoitaa kompostikäymälässä. Paikasta kiinnostuneet löytävät sen saaren itäpäästä ja jonka pohjoispuolella on sekä laituri että poijut. 
Skiglarin skönarifrendi on Meritien jäsen ja pyysi pistäytymään Merivalkamassa eli Bejarholmenissa. Suuntasimme keulan kohti "olympiaväylää" ja ajoimme Stora Fagerön ja Västra Långön välistä. Sää oli taijanonomainen illan hämärtyessä, meri rasvatyyni-
Lähdimme kohti kotia ennen auringonlaskua ja tällä kertaa päätimme mennä Bärösundin kautta vai katsoaksemme kumpi reiteistä on nopeampi. Siispä Bejarholmenista suuntasimme kohti pohjoita Grundsön ja Halsholmin välistä kiviä vältellen. Tämän jälkeen menimme tuttua reittiä pitkin Tostholmin ja Persholmarnan välistä ja perh... Persholmarnan kohdalla ajoimme uppotukkiin tms.
Rödjan oli Skiglarille entuudestaan tuttu paikka ja tällä kertaa olimme onnekkaita kun saimme savustettua kalaa "flundraa". Olin kuullut, että aika ajoin kalastaja käy savustamassa kalaa Rödjanissa, mutta en ollut aikaisemmin saanut nauttia näistä herkuista. Rödjanissa on pieni laituri ja muutama poijupaikka. Lisäksi rannalta löytyy kiinnitysrenkaita. Rödjanin sauna on todella hyvä, se antaa todella pehmeät löylyt.
Byxholmen on ehdottomasti pistäytymisen arvoinen paikka. Ennen Byxholmenia arvoimme Sommaröstrandissa hetken, että jäämmekö sinne vai emme, mutta onneksi käänsimme keulan kohti Byxholmenia. Saari kuuluu nykyään Uudenmaan virkistysalueyhdistykselle ja joskus aikoinaan saari on "kuulunut" jollekin venekerholle ja heidän jäljiltään saaressa on edelleen käytössä mainio sauna. Lisäksi saarelta löytyy pari puuceetä ja pari nuotiopaikkaa sekä puita grillausta varten. Landausta helpottamassa on myös muutama poijupaikka saaren pohjois/koillisrannalla sekä länsirannalla. Lisäksi saaren länsirannalla on kiinnitysrenkaita, johon saa ainakin keulan kiinni. 
Tämän jälkeen veneilimme Caprin satamaan, josta otimme taksin ylös Caprin kaupunkiin. Paikka on melkoinen turistirysä ja olimme jo etukäteen päättäneet, että viivymme noin 1,5 - 2 tuntia siellä. Pistäydyimme Maakravun kanssa erääseen "kämäseen" kuppilaan, jossa kehtasivat pyytää 0,3 Nastro Azzurrosta 7,5 euroa. Nyt Capri oli nähty ja onneksi olimme vuokranneet oman veneen, koska jos olisimme tulleet lautalla kuten useampi tekeen niin olisi voinut jäädä p:n maku suuhun.
